Valmista!

Tämä viikko onkin kulunut maalailujen parissa. Maalit olivat onneksi nopeasti kuivuvia, mikä helpotti veistoksen työstämistä. Sävytkin sattuivat teräsmiehelle jo valmiiksi sopiviksi, joten suurempia sävyjensekoitteluja ei tarvinnut tehdä. Kasvojen maalaus tuotti vähän ongelmia, sillä silmät olivat lähes jokaisessa esimerkkikuvassamme erilaiset. Päädyimme kuitenkin lopulta selkeään lopputulokseen. Viimeiseksi päätimme vielä lisäillä varjo- ja valokohtia lihaksiin tuomaan lisää muotoa ja korostusta niihin.

Torstaina sitten kiinnitettiin teräsmiehelle tilattu kankainen viitta rautalangalla. Ja näin maailman pelastus saattoi alkaa, ainakin aluksi koulun käytävältä, jonne tersämiehemme ripustettiin kattoon roikkumaan.

Tadaa!

 

Kiitti ja kuitti!

Hiomista ja maalailua

Kun massa oli kuivunut, sen pinta oli osittain jäänyt melko karheaksi. Siksipä hioimme pintaa sileämmäksi hiekkapaperilla. Hiekkapaperilla sai yllättävänkin helposti todella sileää jälkeä aikaan, vaikka epäilimme sitä hieman. Ainoaksi ongelmaki muodostui hiomisesta aiheutunut pöly joka meni henkeen, vaikka kuinka koetteli vältellä sen hengittämistä. Lopputuloksesta tuli kuitenkin miellyttävä. Vaikeuksien kautta voittoon! Selkäpuolen jätimme vähemmälle hiomiselle, sillä se jäisi viitan alle piiloon.

Hiomisen jälkeen aloitimme teräsmiehen maalailun. Teimme aluksi suuret pinnat ja lopuksi siirryimme yksityiskohtiin. Maalaamien oli työskentelyn miellyttävin vaihe ja oli mukava nähdä kuinka teräsmies löysi värinsä ja sai tunnistettavuutensa sen kautta.

Ekovilla + liisteri

Tämän...

....ja tämän kuvan otti Laura T

Ekovilla + liisteri

Tänään päästiin taas sekoittelemaan liisteriä, johon lisättiin ekovillaa (eli pieneksi murskattua sanomalehtipaperia). Oikean koostumuksen aikaansaaminen täytyi tehdä sananmukaisesti näppituntuman perusteella. Massa ei saanut olla liian löysää, mutta ei liian paksuakaan. Massaa meni uskomattoman paljon, koska sitä jouduttiin tekemään kolme satsia. Parityönä massan laittaminen veistokseen oli melko sukkelaa. Veistosta piti välillä kääntää ympäri, mutta lopullisen selkäpuolen teimme vasta, kun veistos oli roikkumassa. Lihasten ja kasvojen muotoilu teräsmiehelle tapahtui tässä vaiheessa. Paperimassasta ei pystynyt saamaan täydellisen sileää pintaa aikaan, mutta pientä lastaa käyttämällä sitä saatiin siloitettua jonkin verran. Teos saisi nyt odottaa viikonlopun ylitse, jolloin se on valmis maalaamista varten.

Ripustuskohdat

Jotta Teräsmies saataisiin lentämään, siihen oli laitettava tukevat koukut joista se voitaisiin ripustaa. Tulimme siihen tulokseen, että teräsmiehemme vaatisi kaksi kohtaa, joihin ripustus kiinnitettäisiin. Kaksi sen vuoksi, että teräsmies saataisiin tarpeeksi vaakatasoon ja että se ei pääsisi pyörimään. Koska työssämme ei ole tukirankaa, kaksi ripustus koukkua tulisi tarpeeseen sillä niiden avulla paino pääsee jakautumaan kahden tuen varaan, eikä ole pelkoa siitä, että ripustus tai runko pettäisi. Ensimmäisen ripustimen kiinnitimme keskelle teräsmiehen selkää ja toisen nilkkojen kohdalle jalkojen väliin. Nilkkojen välinen tanko jäi näkyviin mutta hyvin pieniltä osin, ei ollenkaan häiritsevästi. Ripustusratkaisustamme tuli hyvin tukeva ja tasapainoinen.

 

Sanomalehdillä päällystäminen

Sanomalehdillä päällystäminen

Noniin! Nyt päästiinkin sitte oikein kunnolla tekemään töitä! Edellisenä päivänä revityt sanomalehtisuikaleet liisteröitiin ja kiinnitettiin rautaverkon päälle. Työnjako oli tässä vaiheessa hyvä tehdä niin, että toinen liisteröi suikaleet leveällä maalipensselillä ja toinen kiinnitti suikaleet verkkoon. Tämä nopeutti työtä huomattavasti. Paperisuikaleet kiinnitettiin niin, että ne peittivät rautaverkon kokonaan. Työ oli hyvä tehdä huolellisesti, jotta sanomalehtisuikaleet kiinnittyvät hyvin, eivätkä irtoaisi myöhemmin, kun massaa alettaisiin laittaa. Työskentely sujui jouhevasti ja lopulta työ laitettiin kuivumaan. Teos alkoi tässä vaiheessa näyttää jo esittävältä, kun sen muodot saatiin esiin.

Väännetään rautalangasta

Kun lopulta sitten tultiin siihen tulokseen, ettei teräsmiehemme pienen kokonsa vuoksi vaadi tukirankaa ollenkaan, aloimme työstää rautalangasta ja kanaverkosta runkoa, jonka olimme jo aikaisemmin aloittaneet. Pienet pihdit tulivat tässä vaiheesa tarpeeseen, sillä sormenpäät eivät mahtuneet pienimpiin koloihin verkkoa käänneltäessä limittäin. Rakensimme hahmon pienissä osissa, raaja kerrallaan. Osien kiinnitykseen käytimme verkon palasta ja isommissa osioissa ikäänkuin ompelimme osat paksummalla rautalangalla toisiinsa kiinni. Oli tärkeää kiinnittää osat toisiinsa tukevasti, jotta se kestäisi tulevat vaiheet, eikä esimerkiksi halkeaisi liitoksistaan massan lisäämisen jälkeen. Sormet olivat kovilla tässä työvaiheessa, vaikka hanskat pelastivatkin suuremmilta haavereilta. Loppuvaiheessa, kun verkkoa oli paikoittain useampikin kerros, oli vaikea hahmottaa, mikä kohta vaatii tukea ja mistä välistä ne rautalangan päät menivätkään. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin kursittua rungon siihen kuntoon, että kaikki osat olivat tukevasti kiinni toisissaan.

  

Työpiirros

Työpiirros

Piirsimme työpiirrokset pienoisveistoksen mukaan. Mittasuhde piirroksessa on 1:10. Koska veistoksemme tulee olemaan metrin pituinen päästä jalkoihin, piirroksesta tuli pieni. Olimme epätietoisia siitä, tarvitseeko näin pieni veistos tukirankaa. Maalaisjärki sanoi, että ei tarvitse, mutta piirsimme sen silti, koska ylemmältä taholta kuului tällainen käsky. Emme tarkkaan tiedä, paljonko tällainen työ tulisi painamaan lopulta. Noh, katsotaan. Ompahan työpiirrokset valmiina, mikäli se tarvitsee runkoa.

Vahasta tehty versio

Valitsimme muutaman mallikuvan joukosta tulevalle veistokselle sopivan asennon, jossa haluaisimme sen toteuttaa. Valitsimme suhteellisen suoraviivaisen ja teräsmiehelle erittäin ominaisen lentävän asennon, jossa raajat ovat lähellä toisiaan. Sitten aloimme muovailla vahasta haluamaamme asentoa. Työskentelimme pienoismallin parissa vuorotellen. Vahaa oli tärkeää lämmittää käsissä, jotta sitä oli helpompi muovailla. Mitä enemmän vahaa käsitteli, sitä helmpommin muovailtavissa se oli. Teräsmiehen piirteet ovat aika kulmikkaat, mikä piti ottaa huomioon mallikappaletta tehdessä.Visiomme työstä oli onneksi samankaltainen ja pienoismallista tuli molempia miellyttävä.

Huomisen hahmo

Pohdimme, millainen olisi mahdollinen ns. Huomisen hahmo. Listasimme muutamia asioita, joita olivat muun muassa:

- Ajankohtaisiin aiheisiin vaikuttaminen ja kannanottaminen säväyttää yleisöä. Esim. pilapiirrokset poliittisista tai uskontoihin liittyvistä henkilöistä, jotka ovat joillekin tärkeitä.
- Ajattelemaan saaminen, puolelleen saaminen, jotain vastaan.
- Uskottavuus hahmossa on tärkeää.
- Yleisön tulee voida samaistua hahmoon.
- Samanlainen arvomaailma kuin itsellään.
- Vahva, mahdollisesti ihanneminä.
- Jotain  uutta, edeltäjiään ”parempi”.

Mittakaava

Mittakaavalla on merkitystä erityisesti projektien suunnittelussa, jossa halutaan esim. tehdä tietynmuotoisesta piirroksesta suurikokoinen hahmo, joka on suhteiltaan piirrosta vastaava. Mittakaavoihin törmää myös kartoissa, joissa niillä on suuri merkitys, jotta voidaan ymmärtää ja katsoa etäisyyksiä jne.

Oma sarjakuva -historia

Kumpikaan ei ole koskaan perehtynyt tarkemmin sarjakuviin ja niiden tekemiseen, mutta olemme lukeneet niitä kuitenkin jonkin verran.

Roo: Karvis-sarjakuva, aikakausilehtien takasivujen sarjakuvat, Nemi, Kiroileva siili, sarjakuvablogit nykyisin.

Lau: Jonkin verran Aku Ankkoja, aikakausi- ja sanomalehtien sarjakuvia, Jere-sarjakuvat